Älä lue tätä blogia!

Ulkomaalaispoliisin aamupalaverin aiheena oli tänään ryhmänjohtajan työn alle ottama käännytyksen matkajärjestelyt. Asia oli yksinkertainen rutiinijuttu. Mutta ylikonstaapelille se oli taas kriisi, mikä piti purkaa ääneen muun ryhmän kuunnellessa. Saatuaan valitusvirtensä päätökseen hän rupesi tiedustelemaan jokaiselta erikseen oliko päivälle sovittu tapaamisia tai vastaavaa aikataulua, eli kenestä saisi itselle tämän päivän "nakkikoneen".         - Samuli, onko sinulla tänään mitään sovittua? Olin hetkisen hiljaa, kysymys oli ansa. Kielteinen vastaus merkitsisi että päiväni olisi pilalla, olin joskus aikaisemmin jo astunut tähän miinaan enkä tekisi sitä uudestaan. Tiesin myös entuudestaan että olisi turha yrittää selittää ulkomaalaispoliisin työn olevan haastavaa ajatustyötä kuten suunnittelua, ongelmien ratkaisemista ja asioiden järjestelyä. Työ vaatii keskittymistä eikä se onnistu jos työskentelyn joutuu jatkuvasti keskeyttämään.        ...

Edessäni istui pari päivää aikaisemmin Suomeen saapunut Ruandalainen nainen. Olin saanut kirjattua hänen turvapaikkahakemuksensa lähes valmiiksi. Hän oli tullut Eurooppaan Italian kautta ja oli siellä oleskellut joitakin kuukausia. Sormenjälkirekistereistäkin oli jo selvinnyt, että hänet oli rekisteröity turvapaikanhakijaksi Roomassa aikaisemmin tänä vuonna. Nainen vakuutteli, että oli aina pyrkinyt juuri Suomeen ja hänellä ei ollut aikomusta hakea turvapaikkaa Italiasta, mutta viranomaiset siellä olivat vaatineet häntä tekemään hakemuksen, koska muuten hänet olisi käännytetty takaisin Ruandaan. Nainen esiintyi hyvin hillitysti ja rauhallisen vähäeleisesti. Hän kertoi tarinaansa ja vastaili kysymyksiin hyvin asiallisesti tyynellä ja vähän hiljaisella äänellään. Hän ei puhunut päälle vaan odotti vuoroaan puhua. Ruandalaiset tuntuvat usein toimivan hyvin harkitsevalla ja maltillisella tavalla. Hakemuksen kirjaaminen oli tullut vaiheeseen, jossa selviteltiin hakijan lähiomaisia. Kysyin na...

Pimputtelin kerrostaloasunnon ovikelloa. Kohta oven tuli avaaman kahdeksissa kymmenissä oleva, huonosti liikkuva vanha rouva. Hän hymyillen tervehti meitä ja pyysi iloisesti meitä peremmälle asuntoonsa. Ovella jo vaikutti tutulta kuviolta, aikuinen päihdeongelmainen poika käyttää vanhan äitiänsä hyväkseen ja juopottelee tämän rahat. Rouva kertoi, että hänen keski-ikäinen poikansa oli tullut jouluna kylään ja hän oli syöttänyt ja juottanut poikaansa siitä saakka. Pojalla oli rouvan mukaan huonot jalat ja varsinkin alkoholia nautittuaan hän ei oikein hyvin pystynyt kävelemään. Äiti oli siis käynyt kaupassa välipäivien ajan ja kantanut sieltä ruokaa ja olutta pojalleen. Poika oli ryypännyt koko kyläilyn ajan ja nyt äiti ei enää jaksanut hoitaa aikuista aikamiespoikaansa. Hän oli soittanut 112 ja pyytänyt että joku tulisi hakemaan pojan pois. Olohuoneen sohvalla retkotti epäsiisti ja pahanhajuinen mies, ympäri päissään. Mies oli hereillä, mutta puhui sammaltaen, eikä vaikuttanut pystyvän n...

Olin saapunut aamulla töihin ulkomaalaispoliisin avotoimistoon, tyylikkäät viisitoista minuuttia myöhässä. Ensitöikseni olin kaatanut itselleni kupin kahvia. Join pieniä siemauksia kuumasta juomastani samalla kun katselin konttorin ikkunan sälekaihtimien välistä kadun toisella puolella käynnissä olevaa Keski-Pasilan valtavaa työmaata. Työmiehet olivat selvästi jo hyvissä ajoin saapuneet paikalle urakoimaan ja kanniskelivat raskaan näköisiä työkaluja ja rakennusmateriaalia sisään valmisteilla olevan kerrostalon luurankoon. Erilaiset suuret työkoneet ajelivat työmaalla maansiirtotöissä. Koko poliisiasema tärähteli paalutustöiden vuoksi, josta aiheutuva jyskytys oli jo niin tuttua, että sitä ei enää erottanut tavanomaisesta taustahälystä, ellei siihen keskittynyt.     - On kyllä raskaan näköistä hommaa. Heitin ilmoille toteamuksen muille toimistolle saapuneiden kollegoiden iloksi ja otin taas hörpyn kahvistani. - Mutta kyllä nuokin hämmästyisivät jos tulisivat tänne katsomaan ku...

Olimme jouluaaton aattona erään Kallion naapurustossa sijaitsevan päihteidenkäyttäjille tarkoitetun asuntolan edessä, niitä lähialueella sijaitsee useampia. Iltapäivä oli kylmä ja lunta oli tullut paljon. Kyydissämme oli pari näpistelystä kiinni jäänyttä asuntolan asukasta, jotka olimme päättäneet sakon lisäksi poistaa rikoksentekopaikalta. Molemmille oli tehty turvallisuustarkastus ja heidän mukanaan ollut omaisuus oli hallussani. Tavaroiden seasta oli löytynyt puolikas pilleri huumausaineeksi luokiteltavaa lääkettä paperimyttyyn piiloitettuna. Olin jo kirjoittanut sakon valmiiksi ja tehtävä oli oikeastaan sen tiedoksiantoa vaille suoritettu. Mutta nyt eteeni oli ilmestynyt huumausaineen käyttörikos epäilys. Siitä pitäisi kirjoittaa uusi sakko, sekä takavarikkopöytäkirja ja toimittaa epäilty huumausaine poliisiasemalle. Toki oli mahdollista, että lääkkeen hallussapitoon olisi jokin hyvä selitys, esimerkiksi lääkärin määräämä resepti, eikä sitä välttämättä oltu hankittu katukaupasta. M...

Oli itsenäisyyspäivä ja taas kerran istuin täyteen ahdetussa poliisiautossa. Niska oli jo jumissa kypärän kannattelemisesta ja selkä hankalasta asennosta niin kipeytynyt, että huomenna sängystä nouseminen tulisi olemaan vaikeaa. Sisällä oli kanssani kahdeksan muuta konstaapelia varusteineen ja tavaroineen. Onneksi meillä oli sentään käytössä suuri Mersun Sprintteristä valmistettu "Mörkö", eli jouharyhmän kuljettamiseen ensisijaisesti käytettävä auto. Kaikilla ryhmillä asiat eivät olleet niin hyvin, jotkut olivat joutuneet ahtautumaan perinteiseen ja pienempään Volkkarin Transportterin, eli "Maijaan". Kaikki olivat pukeutuneet jääkiekkoilijan varustusta muistuttaviin suojavarusteisiin. Ne tekivät ahtaassa autossa istumisesta entistäkin ahtaampaa ja tukalampaa. Varusteet estivät luonnollisen liikkumisen, oli tyydyttävä siihen asentoon mihin ne asettuivat. Hikinorot valuivat pitkin otsaa kuumassa autossa,  varusteiden alla piti olla kuitenkin kunnolliset talvivaatteet,...