Raketteja taivaalla ja humalaista sekoilua – eli normaali uudenvuoden yö
Pimputtelin kerrostaloasunnon ovikelloa. Kohta oven tuli avaaman kahdeksissa kymmenissä oleva, huonosti liikkuva vanha rouva. Hän hymyillen tervehti meitä ja pyysi iloisesti meitä peremmälle asuntoonsa. Ovella jo vaikutti tutulta kuviolta, aikuinen päihdeongelmainen poika käyttää vanhan äitiänsä hyväkseen ja juopottelee tämän rahat.
Rouva kertoi, että hänen keski-ikäinen poikansa oli tullut jouluna kylään ja hän oli syöttänyt ja juottanut poikaansa siitä saakka. Pojalla oli rouvan mukaan huonot jalat ja varsinkin alkoholia nautittuaan hän ei oikein hyvin pystynyt kävelemään. Äiti oli siis käynyt kaupassa välipäivien ajan ja kantanut sieltä ruokaa ja olutta pojalleen. Poika oli ryypännyt koko kyläilyn ajan ja nyt äiti ei enää jaksanut hoitaa aikuista aikamiespoikaansa. Hän oli soittanut 112 ja pyytänyt että joku tulisi hakemaan pojan pois.
Olohuoneen sohvalla retkotti epäsiisti ja pahanhajuinen mies, ympäri päissään. Mies oli hereillä, mutta puhui sammaltaen, eikä vaikuttanut pystyvän nousemaan sohvalta.
- Tervhe bholiishi. Mies örähteli epäselvästi. - Khyllämää lähdbss.
- No terve terve. Huikkasin sohvan perälle, en aivan ymmärtänyt muita miehen sanoja. - Nyt aletaan kuule lähteä täältä pois, sä olet vaivannut omaa äitiäsi jo tarpeeksi kauan.
Tartuimme miestä tiukasti käsistä ja aloimme nostaa häntä ylös.
- Äällhä, toi shattuu. Mies alkoi valittamaan.
- No kyllähän se nyt sattuu jos sä olet tollanen löysä perunasäkki! Ota omat jalat alle! Komensin miestä. - Nyt tästä kun päästään niin menet putkaan ja voit siellä miettiä onko oikein käyttää hyväksi omaa vanhaa äitiä ja vielä jouluna.
Huojuvan miehen taluttaminen oli haastavaa, painoa miehellä oli varmasti pitkälti toista sataa kiloa. Onneksi jalat nyt hieman kuitenkin tukivat, ettei ihan täysin vain omien käsivarsien voimalla tarvinnut häntä siirrellä. Työn ja tuskan jälkeen saimme talutettua miehen hissiin ja sieltä edelleen poliisiautoon. Auton penkille rojahdettuaan mies alkoi nyyhkyttämään.
- Kiithosh bholiishit. Mö arvhoshthan teitä toshi phaljon. Hän sanoi liikuttuneena, ääni väristen.
- Eipä kestä. Tuhahdin ja löin oven kiinni.
Lähdin vielä hakemaan asunnosta miehen tavaroita, joita ei oltu saatu samalla kertaa kuljetettua.
Vanha äiti oli ovella tavaroiden kanssa odottamassa. Hän kiitteli ja yritti tarjota kahdenkymmenen euron seteliä vaivan palkaksi.
- Kiitos, ottakaa tämä. Hän sanoi.
- Pitäkää vain rahanne, tämä ei maksa mitään. Vastasin ja kieltäydyin "lahjuksesta". - Tämä palvelu on jo verovaroista kustannettu.
- Voisitteko viedä Eskon kotiin, ei hän ole tehnyt mitään pahaa. Nainen sanoi taitellessaan seteliä takaisin kukkaroonsa. - Minä pyysin hänet jouluksi kylän, koska minulla ei ole muita lapsia ja mieheni on kuollut. Hän on alkoholisti ja ei voi olla ilman viinaa niin minä toin sitä hänelle, mutta ei minulla enää ole rahaa. Kyllä hän olisi lähtenyt itse, mutta kun hänellä on niin huonot jalat ja minä en jaksa häntä taluttaa.
- No me viedään hänet kotiinsa. Ilmoitin vielä, ennen kuin lähdin kävelemään portaita alas kohti partioautoa. Rouva jäi hymyillen vilkuttamaan oven suuhun ja vaikutti edelleen hyvin iloiselta.
Otimme suunnan kohti erästä päihteidenkäyttäjien asuntolaa. Ensimmäiset rakettien paukahdukset ja kerrostalojen takaa näkyvät välähdykset muistuttivat nyt olevan uudenvuoden aatto. Illan vanhetessa tehtävien määrä tulisi varmasti pikkuhiljaa ruuhkautumaan, juhlakansan saatua juotua itsensä sopivaan juhlapäihtymykseen ja lähtiessään tanssiravintoloihin iloitsemaan.
Saavuimme asuntolan pihaan ja talutimme miehen aulaan, jossa asuntolan henkilökunta otti miehen hoteisiinsa.
Ilmoitettuani radiolla partiomme vapaaksi hätäkeskus jakoi välittömästi seuraavan tehtävän.
- Kaksi-nolla-kolme. Radiosta särähti
- Kuulee. Vastasin
- Kaksi-nolla-kolme. Nolla-kolme-kolme aarne, Helsinginkatu. Ravintolan edustalla on tappelu, useampi osan ottaja. Tehtäväkoodi merkitsi tappelua. Ilta oli vasta nuori, mutta joillakin bileet olivat jo hyvää vauhtia käynnissä.
- Matkalla, Haagasta. Kuittasin samalla kun auton kuljettaja kytki hälytyslaitteet päälle.
- Häke, liitä partio kaksi-nolla.yksi tehtävälle. Kuului radiosta toisen partion ääni. - Vapauduttiin juuri kisahallilta ja ollaan lähempänä.
Hyvä, mietiskelin. Tehtävä kuulosti siltä, että kaksi käsiparia on liian vähän, lisäksi oma etäisyytemme kohteeseen oli sen verran pitkä, että hälytysajosta huolimatta emme pääsisi välttämättä puuttumaan tappeluun ajoissa.
- Kaksi-nolla-yksi, kohteessa. Kuului hetken päästä radiosta, toinen partio oli nopeasti tapahtumapaikalla.
- Ja kaksi-nolla-yksi tiedottaa kohteesta. Paikalta poistunut kaksi miestä Dallapén puiston suuntaan. Parikymppisiä, toisella sininen takki ja musta pipo. Toisella harmaa takki ja punainen pipo.
- Kaksi-nolla-kolme kuittaa, tullaan Pasilan suunnasta ja koitetaan tavoittaa henkilöt. Ilmoitin radiolla. Olimme tulossa oikeasta suunnasta, Dallapén puisto olisi melkein nurkan takana ja meillä oli hyvät mahdollisuudet tavoittaa paikalta poistuneet epäillyt. Kuljettaja kytki hälytyslaitteet pois päältä, jotta emme säikäyttäisi tekijöitä piiloon.
Saavutimme puiston ja partiokaverini laski nopeutta, että voisimme tehdä paremmin havaintoja. Puistoon oli alkanut kerääntymään ihmisiä ja osa jo ammuskeli ostamiaan raketteja ja pommeja.
- Tossa. Partiokaverini huikkasi ja nyökkäsi kahden meitä vastaan kävelevän ja tuntomerkkeihin sopivan miehen suuntaan.
Hän pysäytti auton, minä hyppäsin nopeasti ulos. Miehet jatkoivat kävelyään meitä kohti. He olivat selvästi ottaneet taktiikaksi esittää viatonta ja pelata tilanne kylmäpäisesti. Hyvä, sillä minua ei hiukkaakaan olisi kiinnostanut lähteä juoksukilpailuun jäisille kaduille.
- Terve. Sanoin nuorille miehille, kun he tulivat kohdalleni. - Mistä te ootte tulossa?
- No tuolta vaan. Vastasi punapipoinen mies, joka vaikutti ottavan puhemiehen roolin. - Miksi te kysytte, mitä on tapahtunut?
- Te sovitte poliisin etsimien henkilöiden tuntomerkkeihin. Mä haluaisin nähdä henkkarit.
- Ei meillä ole henkkareita. Punapipoinen mies vastasi nopeasti molempien puolesta. - Ja miksi poliisi muka meitä etsii?
- Ootte lähtenyt juhlimaan ilman henkkareita? Kysyin epäuskoisesti. - Ja tuolla on vähän matkan päässä ollut tappelu.
- Mitä se sulle kuuluu? Mies tiuskaisi ja jatkoi vihaisesti. - Me ei olla todellakaan oltu missään tappelussa!
- Okei. No miksi sulla on musta silmä? Silmä ei ollut oikeasti musta, mutta sai aikaan pienen reaktion. Mies rupesi miettimään mielessään selitystä ja ei hetkeen saanut sanaa suustaan. - No niinpä. Käytin keskusteluun syntyneen tyhjiön edukseni - Tarkastetaan nopeasti teidän taskut ja tuutte tonne auton perään, niin mennään selvittämään asiaa.
Miehet eivät protestoineet ja toimivat yhteistyössä. Lastasimme heidät autoon ja ajelimme toisen partion luo, joka oli selvittelemässä tapausta ravintolan edustalla.
Nousimme autosta ja menimme käymään kaksi-nolla-ykkösen kanssa tilannetta läpi. He olivat jo selvittäneet että taistelu oli ollut kaksi vastaan kaksi tyylinen ottelu. Ulkopuoliset olivat soittaneet poliisin paikalle ja kaksi ravintolaan jäänyttä miestä eivät olleet kovinkaan halukkaita selvittämään asiaa. Kaksi-nolla-yksi oli kuitenkin kirjannut todistajien kertomukset ja yhteystiedot ylös, lisäksi ravintolan kamera todennäköisesti kuvasi ottelun ainakin osittain.
Keskustellessamme partioautomme takatilasta alkoi kuulua mölinää. Menin auton välitilaan ja avasin pienen luukun, jonka kautta kysin mikä hätänä.
- No vittu noi ne oli! Punaisen pipon päästään riisunut mies sanoi. - Noi veti meitä turpaan!
- Okein. No kerrotteko nyt mitä on tapahtunut?
Miehet kertoivat dramaattisen tarinan yllätyshyökkäyksestä ja itsepuolustuksesta ja siitä kuinka he järkevämpinä osapuolina päättivät poistua paikalta. Kirjailin asiasta muistiinpanoja. Miehet kokivat nyt niin suurta vääryyttä tapauksesta, että he halusivat vaatia toisille osapuolille rangaistusta, myös kovat korvausvaateet oli tulossa.
Toisella partiolla jutulla olleet miehet huomattuaan, että heille vaaditaan rangaistusta alkoivat myös kertomaan omaa versiota tarinasta, luonnollisesti rangaistus ja korvausvaatimuksineen.
Päätimme kaksi-nolla-ykkösen kanssa, että annamme miesten jatkaa iltaa, poistamme heidät vain paikalta. Putkatilat varm
asti täyttyisivät muutoinkin nyt uudenvuoden yönä. Miehet eivät myöskään olleet onnistuneet aiheuttamaan toisilleen minkäänlaisia näkyviä ruumiinvammoja kovista yrityksistään huolimatta, joten kovin vaarallisiakaan he eivät vaikuttaneet olevan.
Uhkavaatimus kuitenkin esitettiin: ei enää yhtä ainoaa kohtaamista poliisin kanssa tänä yönä, tai putkan lisäks odottaa kovennettu nuhtelurangaistus!
Heitimme kyydissämme olleen kaksikon kauemmas Kalliosta ja ajoimme Kisahallin putkalle tekemään rikosilmoitusta kaksi-nolla-ykkösen kanssa. Tapauksessa oli niin paljon osaanottajia, todistajia ja erilaisia variaatioita tapahtumien kulusta, että paperien raapimisessa menisi tovi.
Toivottavasti kuitenkin saisimme homman hoidettua ajoissa, jotta pääsisimme näkemään kaupungin hienon ilotulituksen.
Kommentit
Lähetä kommentti