Älä lue tätä blogia!

Ulkomaalaispoliisin aamupalaverin aiheena oli tänään ryhmänjohtajan työn alle ottama käännytyksen matkajärjestelyt. Asia oli yksinkertainen rutiinijuttu. Mutta ylikonstaapelille se oli taas kriisi, mikä piti purkaa ääneen muun ryhmän kuunnellessa. Saatuaan valitusvirtensä päätökseen hän rupesi tiedustelemaan jokaiselta erikseen oliko päivälle sovittu tapaamisia tai vastaavaa aikataulua, eli kenestä saisi itselle tämän päivän "nakkikoneen".         - Samuli, onko sinulla tänään mitään sovittua? Olin hetkisen hiljaa, kysymys oli ansa. Kielteinen vastaus merkitsisi että päiväni olisi pilalla, olin joskus aikaisemmin jo astunut tähän miinaan enkä tekisi sitä uudestaan. Tiesin myös entuudestaan että olisi turha yrittää selittää ulkomaalaispoliisin työn olevan haastavaa ajatustyötä kuten suunnittelua, ongelmien ratkaisemista ja asioiden järjestelyä. Työ vaatii keskittymistä eikä se onnistu jos työskentelyn joutuu jatkuvasti keskeyttämään.        ...

Edessäni istui pari päivää aikaisemmin Suomeen saapunut Ruandalainen nainen. Olin saanut kirjattua hänen turvapaikkahakemuksensa lähes valmiiksi. Hän oli tullut Eurooppaan Italian kautta ja oli siellä oleskellut joitakin kuukausia. Sormenjälkirekistereistäkin oli jo selvinnyt, että hänet oli rekisteröity turvapaikanhakijaksi Roomassa aikaisemmin tänä vuonna. Nainen vakuutteli, että oli aina pyrkinyt juuri Suomeen ja hänellä ei ollut aikomusta hakea turvapaikkaa Italiasta, mutta viranomaiset siellä olivat vaatineet häntä tekemään hakemuksen, koska muuten hänet olisi käännytetty takaisin Ruandaan. Nainen esiintyi hyvin hillitysti ja rauhallisen vähäeleisesti. Hän kertoi tarinaansa ja vastaili kysymyksiin hyvin asiallisesti tyynellä ja vähän hiljaisella äänellään. Hän ei puhunut päälle vaan odotti vuoroaan puhua. Ruandalaiset tuntuvat usein toimivan hyvin harkitsevalla ja maltillisella tavalla. Hakemuksen kirjaaminen oli tullut vaiheeseen, jossa selviteltiin hakijan lähiomaisia. Kysyin na...