Älä lue tätä blogia!

Ajoneuvon radio alkoi kohisemaan kesken hiljaisen yövuoron. Hetken päästä kaiuttimesta kuului:           - 201 kaikille yksiköille. Sisäministeri haluaa sanoa yön partioille muutaman sanan. Sisäministeri oli tullut illaksi tutustumaan poliisin toimintaan ja partio 201 oli saanut kunnian kuljettaa häntä ympäri Helsinkiä. Radio surahteli ja rasahteli. Ministeri taisi harjoitella sen käyttöä. Viimein radiosta alkoi kuulumaan hänenkin äänensä:            - Kiitokset kaikille teille, jotka teette tätä tärkeää ja vaarallista työtä ympäri vuorokauden. Tämä ilta on ollut minulle erittäin avartava ja palkitseva kokemus. Haluan sanoa, että Suomen poliisi tekee valtavan arvokasta työtä yhteiskuntamme turvallisuuden eteen. Te olette arjen turvallisuuden mahdollistajia ja yksi suomalaisen yhteiskunnan peruspilareista. Kiitos vielä työstänne ja turvallista yön jatkoa teille, minä poistun nyt linjoilta. Hiljaisuus ei kestänyt kun sekunte...

Seisoimme kerrostalon rappukäytävässä, erään asunnon etuovella ja nuuhkimme postiluukun kautta ohjaajani Jaanan kanssa miltä sisällä haisee. Nenässä tuntui tuttu mutta melko vaimea kalman haju. Lisäksi luukusta näkyi, että oven eteen oli kerääntynyt mainoslehtisiä iso kasa. Katsoimme toisiimme ja Jaana tokaisi          - Kyllä se aika selkeästi siltä haisee.          - Niinpä. Vastasin ja nyökkäsin. Rappukäytävässä seisoi myös kolmikymppinen nainen. Hän seurasi puuhiamme hermostuneena. Hän oli vähän aiemmin tehnyt ilmoituksen hätäkeskukseen. Hän ei ollut muutamaan päivään tavoittanut viisikymppistä äitiään. Äiti oli jo pitkään kärsinyt masennuksesta.           - Me käydään tarkistamassa asunto. Jaana sanoi naiselle. - Olisiko ehkä parempi, jos odottaisit tuolla ulkopuolella.          - Jooh. Nainen vastasi jännittyneesti ja lähti ripeästi kipittämään rappusia alas ja ulos rappukäy...

Avasin suojaliivin tarranauhan, joka piti liivin paikallaan käytön aikana. Kun vedin liivit pääni yli, kasvojani vasten löi lämmin, kostea ja ummehtuneen hien hajuinen aalto. Takana oli kuuma kesäpäivä ja ensimmäinen vuoro oikeissa töissä uudessa kenttäryhmässäni.  Katselin liiviäni ja päätin ripustaa sen henkariin ja vaatekaapin oven ulkopinnassa olevaan koukkuun tuulettumaan. Liivin alla käyttämäni t-paita oli litimärkä, heitin sen myttyyn kaapin pohjalle. Parin vaatekaapin päässä, samalla kaappirivillä, oli jo eläkeikää lähestyvä konstaapeli samoissa puuhissa. Olin nähnyt hänet aiemmin päivällä, mutta en enää muistanut hänen nimeään. Hän oli seuraillut puuhiani hetken hiljaa ja päätti ryhtyä puheille.        - Älä vaan luule, että täällä on aina tällaista. Ei tota hälytysajoa ajeta todellakaan päivittäin.         - Ai niinkö? Eipä se haittaa vaikka olisikin. Vastasin reippaasti.        - Kyllä tulee aika monta vuor...

Poliisiauton radio räsähti hereille:                    - Häke kyselee partioita 131 aarne tehtävälle Kannelmäkeen. Ilmoittaja katselee parvekkeeltaan, kun mies leikkaa polkupyörän lukkoa rikki.          - Sä voisit ottaa meille ton tehtävän, ollaan aika lähellä.  Ohjaaja sanoi minulle.  - Sano sinne radioon että 204 kuittaa. Poimin radion mikrofonin, painoin tangenttia ja toimin ohjaajan antamien ohjeiden mukaan. Samalla hän kytki hälytyslaitteet päälle ja alkoi kiihdyttää. Aloin kiihdytyksen seurauksena painumaan syvemmälle istuimeeni ja yritin kuunnella hätäkeskuspäivystäjän antamia lisätietoja tekijän tuntomerkeistä:               - Ilmoittajan mukaan mies on epäsiistin näköinen, hänellä on mukanaan urheilukassi, jossa näyttää olevan työkaluja.          - 204 kuittaa.  Vastasin taas ja olin tyytyväinen, koska mieles...

Yleisen poliisiopin tunnilla saimme tehtäväksi muodostaa ryhmät. Saimme ryhmäytyä itsenäisesti, joten olimme onnistuneet kokoamaan unelmien tiimin. Tiimin jäsenet eivät niinkään olleet valikoituneet koulumenestyksen perusteella, ennemminkin päinvastoin. Ryhmän vahvuuksia oli yhteistyökyky ja seuramiestaidot.  Ryhmätehtävän aiheeksi meille annettiin takaa-ajo ja toimenpiteestä luopuminen. Takaa-ajosta luopumista on joskus harkittava, esimerkiksi silloin, kun sivullisten turvallisuus vaarantuu. Ensimmäisellä ryhmätyön valmistelu tunnilla olin ottanut puheenjohtajuuden ja esittänyt ehdotuksen:         - Mun mielestä me tehdään tämä niin vähällä vaivalla, kuin vain ikinä mahdollista! Aloitin puheeni. - Silloin me voidaan käyttää tää aika johonkin hyödylliseen. Esimerkiksi lihaksiemme voimistamiseen, tai aerobisen kapasiteettimme lisäämiseen. Ehdotukseni sai kannatusta ja se hyväksyttiin yksimielisesti! Janne ehdotti lisäksi aplodeja erinomaisesta ideasta ja joh...