Älä lue tätä blogia!

Menin poliisiaseman asiakaspalvelupisteelle. Sinne oli tullut käymään Raine Lindemanin sukulaispariskuinta tuomaan Rainelle poliisivankilalle tupakkaa. Saavuin aulaan ja näin siististi pukeutuneen nuoren romanipariskunnan ja menin tervehtimään heitä.          - Terve, olitteko te tuomassa vankilalle jotain?          - Oletko sinä Rajamäki?  Nainen vastasi kysymykseen kysymyksellä.          - Kyllä olen.          - Kuule. Raine ei oo se joka sillä pyssyllä ampui, se oli ihan toinen mies.  Romaninainen täräytti.          - Niinkö? Kuka sillä mahtoi ampua?  Kysyin yllättyneenä.          - Mie en tiedä sitä. Mutta Raine on syytön!  Hän jatkoi.          - Okei. No mä en voi oikein asialle mitään, jos ei ole sitä ampujaa tiedossa.         ...

        - Hei Samuli, voisitko sinä miehenä käydä hoitamassa ton Karoliinan kuulustelun? Tuli ylikonstaapeli kysymään minulta juuri kun olin käynnistelemässä tietokonettani ja aloittamassa päivääni.         - No tottahan toki! Jos te naisina käytte laittamassa mulle sillä aikaa vähän välipalaa. Ajattelin, mutta en sanonut ääneen. Nyt oli maanantai ja vasta aamu. Työviikko oli vasta alkamassa ja oli aivan liian aikaista joutua puhutteluun syrjinnästä tai epäasiallisesta käytöksestä. Lisäksi muistin myös olevani herrasmies, joten vastasin hymyillen:         - Ilman muuta.  Mä hoidan sen nyt heti, että kerkeän hoitaa nämä omat työt ennen lounasta. Silmäilin läpi mitä rikosilmoitukseen oli kirjattu. Kiinniotettu oli nuori mies, jonka epäiltiin vainonneen äitiään. Mies oli vapautunut vain vähän aikaa sitten vankilasta istuttuaan tuomion väkivalta- ja huumausainerikoksista. Mies oli uhkaillut äitiään soittelemall...