Älä lue tätä blogia!

        - Hei Samuli, voisitko sinä miehenä käydä hoitamassa ton Karoliinan kuulustelun? Tuli ylikonstaapeli kysymään minulta juuri kun olin käynnistelemässä tietokonettani ja aloittamassa päivääni.         - No tottahan toki! Jos te naisina käytte laittamassa mulle sillä aikaa vähän välipalaa. Ajattelin, mutta en sanonut ääneen. Nyt oli maanantai ja vasta aamu. Työviikko oli vasta alkamassa ja oli aivan liian aikaista joutua puhutteluun syrjinnästä tai epäasiallisesta käytöksestä. Lisäksi muistin myös olevani herrasmies, joten vastasin hymyillen:         - Ilman muuta.  Mä hoidan sen nyt heti, että kerkeän hoitaa nämä omat työt ennen lounasta. Silmäilin läpi mitä rikosilmoitukseen oli kirjattu. Kiinniotettu oli nuori mies, jonka epäiltiin vainonneen äitiään. Mies oli vapautunut vain vähän aikaa sitten vankilasta istuttuaan tuomion väkivalta- ja huumausainerikoksista. Mies oli uhkaillut äitiään soittelemall...

Saatoin nuoren naisen ulos poliisiasemalta. Naisen molemmat silmät olivat mustelmilla. Olin juuri kuulustellut hänet asianomistajana pahoinpitelyyn. Itse olin lähdössä samalla ovenavauksella lounastauolle viereiseen kauppakeskukseen. Nainen oli pukeutunut siististi ja meikkaamalla koittanut peitellä mustia silmiään. Käheä ääni, väsynyt ja hutera olemus ja liikkuminen, sekä punertavat silmät kuitenkin paljastivat, että edeltävänä yönä oli ollut juhlat.  Ensihoito oli saanut yöllisen tehtävän. Hoitajat olivat soittaneet tehtävältä vielä uudestaan hätäkeskukseen ja pyytäneet lähettämään poliisin paikalle. Heillä oli herännyt epäilys rikoksesta.  Partio saapui paikalle ja tapasi ambulanssista hysteerisen itkuisen ja erittäin päihtyneen naisen. Naiselle oli asetettu päähän "perjantaipipo", eli sidos tyrehdyttämään pään seudun vertavuotava haava. Sekava nainen kertoi, että hänen miesystävänsä oli lyönyt häntä, hän oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Nainen oli kertonut olleensa miesystä...

Istuin työpisteelläni tietokoneeni ääressä ja tutkailin rikosilmoitusta. Edeltävänä yönä kello kolmen aikoihin eräässä Helsingin lähiössä sijaitsevassa kerrostalohuoneistossa oli ollut poliisitehtävä. Naapuri oli herännyt tappelun ääniin, miehen ja naisen vihaiseen huutoon, sekä ryminään ja kolinaan. Lopulta naapuri oli kuullut naisäänen huutavan "apua" ja "soittakaa poliisi". Naapuri oli ottanut heti puhelimen käteensä ja soittanut hätänumeroon 112. Hätäkeskus oli jakanut tehtävän kiireellisenä ja sille oli liittynyt kaksi poliisin partiota. Partiot olivat tavoittaneet kohdeosoitteen nopeasti. Kerrostalon alaovi oli avoinna ja partiot pääsivät nopeasti rappukäytävään. Partioiden saapuessa asunnon ovelle, sisältä kuului edelleen huutoa ja riitelyä. Ovikellon soitosta äänet hiljenivät ja oven tuli avaamaan itkuinen ja hyvin päihtynyt nainen. Nainen hieman sammaltaen kertoi, että hänen miehensä riehuu ja on lyönyt häntä. Poliisit ohjasivat järkyttyneessä mielentilassa...

         - Samuli! Kuului vihainen tiuskahdus selkäni takaa. - Sinä olet ollut töykeä Walleniukselle, sille vainoamisjutun asianomistajalle! Käännyin ympäri ja vastasin taakseni ilmestyneelle ylikomisariolle:         - Niin olen. Sanoin ja jäin odottamaan jatkoa.         - Ja sinä löit hänelle luurin korvaan. Tutkinnanjohtaja jatkoi.         - Niin löin, minulta loppui työaika. Vastasin totuuden mukaisesti. - Se yrittää saada tahtoaan läpi. Se haluaa että se sen lapsi kuulustellaan todistajana ja sehän oli jo päätetty, että jätetään lapsi rauhaan tästä esitutkinnasta.         - Mutta sehän on asianajaja. Tutkinnanjohtaja sanoi vakavana ja jäi tuijottamaan minua.         - No niin onkin, entäs sitten? Kysyin.         - Tehdään nyt niin, että sinä järjestät sen lapsen kuulustelun. Esihenkilöni antoi uuden tutkintalinjauksen.     ...