Torstaiaamupäivä – Kun muisti palasi

Saatoin nuoren naisen ulos poliisiasemalta. Naisen molemmat silmät olivat mustelmilla. Olin juuri kuulustellut hänet asianomistajana pahoinpitelyyn. Itse olin lähdössä samalla ovenavauksella lounastauolle viereiseen kauppakeskukseen.

Nainen oli pukeutunut siististi ja meikkaamalla koittanut peitellä mustia silmiään. Käheä ääni, väsynyt ja hutera olemus ja liikkuminen, sekä punertavat silmät kuitenkin paljastivat, että edeltävänä yönä oli ollut juhlat. 

Ensihoito oli saanut yöllisen tehtävän. Hoitajat olivat soittaneet tehtävältä vielä uudestaan hätäkeskukseen ja pyytäneet lähettämään poliisin paikalle. Heillä oli herännyt epäilys rikoksesta. 

Partio saapui paikalle ja tapasi ambulanssista hysteerisen itkuisen ja erittäin päihtyneen naisen. Naiselle oli asetettu päähän "perjantaipipo", eli sidos tyrehdyttämään pään seudun vertavuotava haava. Sekava nainen kertoi, että hänen miesystävänsä oli lyönyt häntä, hän oli kaatunut ja lyönyt päänsä.

Nainen oli kertonut olleensa miesystävänsä ja muutaman yhteisen kaverin kanssa pubissa viettämässä iltaa ja kaikki oli mennyt hyvin. Hän oli miesystävänsä kanssa lopulta lähtenyt pubista ja he olivat suunnanneet kohti miehen asuntoa.

Nainen jatkoi kertomustaan sanoen, että kerrostalon etupihalla mies oli sitten suuttunut jostakin ja oli lyönyt häntä kasvoihin.

Puhutus oli ollut haastavaa naisen päihteistä ja kiihtyneistä tunnetiloista johtuvan sekavuuden vuoksi. Hänen antamansa tiedot kuitenkin riittivät partiolle.

Ambulanssi oli lähdettyä viemään naista päivystykseen, lähti partio ottamaan naisen miesystävää kiinni tämän asunnosta. Mies oli tullut avaamaan ovikellon soitosta oven. Partio oli ottanut hänet kiinni ja vienyt poliisiauton takatilaan odottamaan. Talon edustalla oli runsaasti verta. Punaiset läikät ja pisarat pistivät silmään valkoisesta lumesta. Partio otti vielä valokuvat tapahtumapaikalta, ennen kuin toivat miehen Pasilan poliisivankilaan.

Olin aamulla töihin tultuani soitellut naiselle. Hän oli mielestään jo selvinnyt ja halusi tulla mahdollisimman pian paikan päälle hoitamaan asian.

Nainen saapui Pasilaan ripeästi puhelun jälkeen. Ohjasin hänet kuulusteluhuoneeseen valmistautumaan käymään läpi yön tapahtumia.

        - Tämä on ihan kauheaa mitä tapahtui! Nainen aloitti keskustelun hieman käheällä ja värisevällä äänellä. - Mä en tiedä mitä mulle tapahtui, mutta siis Eero ei lyönyt minua, vaikka eilen niin sanoinkin. Mulla on mielialalääkitys ja mun ei pitäisi juoda alkoholia tai menen ihan sekaisin. Mulla on ennen ollut väkivaltainen suhde ja mulla nousi jotkut traumat pintaan ja luulin että mua taas hakataan. Mutta Eero ei ole sellainen, hän on ensimmäinen hyvä mies mikä mulla on ollut. Mä en kestä sitä jos hän haluaa nyt erota.

        - Okei. Vastasin. - No käydään nyt se tilanne tarkemmin läpi tässä kuulustelussa. Sanoin ja jatkoin kertomalla naiselle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa esitutkinnassa ja kävin läpi muut muodollisuudet.

Nainen aloitti kertomaan öisiä tapahtumia, nyt nukuttuaan päänsä selväksi ja rauhoituttuaan. Hän kertoi, että on saanut lääkäriltä masennuslääkityksen ja hänen ei pitäisi juoda lainkaan alkoholia. Lääkkeet ja alkoholi yhdessä voivat aiheuttaa sekavuutta ja voimistaa päihtymystä. Hän oli kuitenkin yhteisessä illanistujaisissa uskaltautunut juomaan muutaman siiderin. 

Nainen jatkoi, että hän oli lähtenyt miesystävänsä kanssa hieman puolenyön jälkeen pois ravintolasta, koska miehen mielestä hän oli ollut liian humalassa. Hän olisi halunnut mennä miehen luo yöksi, siellä he normaalistikin olivat viimeaikoina yöpyneet, mutta mies ei tällä kertaa halunnutkaan häntä kotiinsa. Nainen kertoi suuttuneensa ja alkaneensa vaatimaan päästä miehen luo ja oli kieltäytynyt lähtemään kotiinsa. Kun he olivat saapuneet miehen kerrostaloasunnon ovelle, mies pujahti sisään rappukäytävään ja jätti naisen ulos.

Nainen sanoi, että tilanne oli nostanut pintaan hänen aikaisemmin kokemaansa kaltoinkohtelua ja hän oli hermostunut täysin ja alkanut huutamaan. Lopulta hän oli liukastunut ja lyönyt päänsä, sillä seurauksella että hänelle oli tullut takaraivoon haava.

Kohta paikalle oli saapunut ambulanssi, ilmeisesti naapureiden soittamana. Hetken päästä myös poliisi.

Nainen kertoi, että ei juurikaan muista, mitä oli poliisille ja ensihoitajille kertonut. Ambulanssi oli vienyt hänet Meilahteen sairaalan päivystykseen, missä hänen muistinsa oli alkanut hieman selkiytymään. Hän oli tilannut taksin ja lähtenyt kotiinsa sairaalasta ennen lääkärin tarkistusta, koska olo siellä oli tuntunut ahdistavalta.

Nainen päätti kertomuksensa vielä toiveeseen siitä, että hänen poliisivankilassa viruva miesystävänsä antaisi hänelle anteeksi ja he voisivat jatkaa suhdettaan. Se oli naisen mukaan ensimmäinen terve parisuhde, missä hän oli ollut.

Katselin naista tämän kävellessä kohti raitiovaunupysäkkiä. Hän piti yhä kiinni tyylikkäästä ja asiallisesta olemuksestaan. Vaikkakin askelet vaikuttivat hieman hatarilta. 

Sattumalta näin poliisiaseman edustalla erään tuttavani toiselta poliisilaitokselta. Menin tervehtimään häntä ja vaihtamaan kuulumiset.

        - Terve. Mitäs sinä täällä teet?

        - Kävin kuulusteluissa. Hän vastasi. - Olen asianomistaja murhan yritykseen.

        - Ai niinkö? Vastasin. - Minutkin on yritetty murhata, mitä oikein kävi?

        - Meitä kohti ammuttiin keikalla. Kaverini selvitti tapahtunutta.

        - Okei. Totesin ja nyrpistin. Itseeni kohdistunut murhanyritys oli tehty veitsellä ja tuntui paljon vaatimattomammalta. - No virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena se kuitenkin menee oikeudessa. Yritin hieman vähätellä kaverini tapausta.

Sain hänestä kuitenkin lounasseuraa itselleni ja lähdimme kulkemaan kohti kauppakeskusta. Lyhyen väittelyn jälkeen päädyimme kompromissiin valita lounaaksi sushi-buffetin.

Keräsin pienelle lautaselleni pari kerrosta erilaisia nigireitä ja maki-rullia. Nälkäisenä primitiiviset liskoaivot varoittavata siitä, että ruoka saattaa loppu. Ruokaa on siis kiireesti kerättävä seisovalta pöydältä kohtuuton määrä.

Pääsimme viimein pöytään sushi-kekojemme kanssa ja aloimme syömisen ohessa käymään läpi kuulumisia.

        - Kuinka sulla on treenit sujuneet? Kysyin mieltäni askarruttaneen kysymyksen.

        - Huonosti. Kaverini vastasi. - Ei oikein ole kerennyt käymään treeneissä. Mites sulla?

        - No mä huomaan kyllä, sä olet lihonut. Vastasin ja annoin oman raporttini. - Aika huonosti mullakin, painot vaan laskee salilla ja syömiset päin mäntyä.

Keskustelu jatkui ja tulimme lopputulokseen, että pitäisi pitkästä aikaa käydä taas yhdessä salilla. Nappasin vielä kupin sushiravintolalle tyypillistä kylmää ja laihaa kahvia mukaan, ennen kuin lähdin takaisin työpaikalleni.

Kävelin pitkin toimistolabyrintin käytäviä ja olin juuri pääsemässä omalle konttorilleni, kun tutkinnanjohtajan huoneesta kuului kiljahdus.

        - Samuli!

        - Huokaus.... No mitä?

        - Kuinka kauan sinä olit ruokatauolla? 

        - No enpä katsonut kelloa. 

        - Ensi kerralla minä katson sekuntikellolla, että ruokatauko ei ole liian pitkä! 

        - Okei. Vastasin kyllästyneenä ja mietin, että siinäpä onkin hyvää tekemistä ylikomisarion työajalle.

Jatkoin matkaani tutkinnanjohtajan huoneesta. Pääsin viimein työpisteelleni ja aloin tekemään kirjauksia. Täytyisi vielä kysäistä kiinniotetun miehen kuulustelleelta kollegalta, kuinka ymmärtäväiseltä tämä oli vaikuttanut kopissa vietetyn yön jälkeen.