Takaisin lähtöruutuun, eli Espanjaan – poliisin silmin Dublin-käännytys ja rakkauden rajat

Istuin ikkunapaikalla Finnairin lennolla Helsinki-Vantaalta kohti Barcelonaa. Käytäväpaikalla istui kollegani ja välissämme hyvin tyytymätön ghanalainen mies vaitonaisena.

Mies oli iältään vähän yli kaksikymmentä vuotta. Hän oli tullut Suomeen hakemaan turvapaikkaa, mutta oli päätynyt käännytettäväksi Espanjaan. Hän oli päässyt sinne Afrikasta salakuljettajan avustuksella. Hän oli laittomasti maassa, passia tai mitään muutakaan henkilöasiakirjaa hänellä ei ollut. Ennen pitkään kävi niin, että mies joutui tekemisiin paikallisten viranomaisten kanssa ja koska häntä laittomasti maassa oleskelevana uhkasi käännytys takaisin kotimaahansa, hän haki maasta turvapaikkaa. Espanjan valtio ei tarjonnut miehen mielestä riittävän hyviä palveluita ja olosuhteita turvapaikanhakijoille, joten hän monien muiden samassa tilanteessa olevien tapaan päätti lähteä etsimään heitä paremmin kohtelevaa maata jostain muualta päin Euroopan unionia. Hän oli kuullut huhuja, että Suomessa turvapaikanhakijoita kohdellaan hyvin, joten hän päätti ottaa suunnakseen kaukaisen Euroopan pohjoisnurkkauksen.

Suomeen hän pääsi hyvin vaivattomasti matkustellen junilla ja busseilla. Euroopan vapaan liikkuvuuden ansiosta kukaan ei tullut kyselemään häneltä passeja tai oleskelulupia, ei edes rajoja ylittäessä. Mies saattoi tehdä matkaansa rauhassa, kunhan vain pysyi erossa ongelmista. Lopulta viimeisen etapin mies teki laivalla Tallinnasta Helsinkiin. Saavuttuaan Helsingin Länsisatamaan, hän kyseli ihmisiltä neuvoja, kuinka löytäisi poliisin toimipisteen. Ihmiset ystävällisesti ohjasivat häntä oikeaan suuntaan ja lopulta hän tavoitti Pasilan poliisiaseman. Hän astui sisälle, etsi virkamiehen näköisen henkilön ja ilmoittautui turvapaikanhakijaksi. 

Mies odotteli poliisiaseman aulassa, kunnes ulkomaalaispoliisin konstaapeli tuli paikalle ja avasi turvapaikkahakemukseen. Hakemukseen kirjattiin miehen kertomus kotimaan oloista, mikä oli miehen perustelu turvapaikalle, sekä kertomus siitä, kuinka mies oli päässyt kotimaastaan Ghanasta Suomeen. Lisäksi miehen tuntomerkit, valokuvat ja sormenjäljet rekisteröitiin. Samassa yhteydessä tietokone vertasi sormenjälkiä Euroopan yhteiseen sormenjälkirekisteriin sen selvittämiseksi oliko hän jättänyt turvapaikkahakemusta yhdessäkään toisessa Schengen-maassa. Miehen oman kertoman mukaan tämä oli ensimmäinen turvapaikkahakemus, mitä hän on koskaan jättänyt, mutta lyhyen pohdinnan jälkeen tietokone oli ilmoittanut toisin. Mies oli joitakin kuukausia aikaisemmin rekisteröity turvapaikanhakijaksi Espanjassa.

Turvapaikkahakemuksen jättämisen jälkeen mies sai luvan oleskella Suomessa sen ajan, mikä maahanmuuttovirastolta menee sen tutkimiseen. Lisäksi hän sai majapaikan Punavuoressa sijaitsevasta vastaanottokeskuksesta. Sinne hän lähti reippaasti suunnistamaan, seuraten mukaansa saamiaan ohjeita ja karttaa.

Maahanmuuttovirastolla ei kestänyt viikkoa kauempaa tehdä päätös tässä asiassa. Niin sanotun Dublin säännön mukaan miehen turvapaikka-asia tullaan käsittelemään Espanjassa, koska se oli ensimmäinen maa Schengen-alueella, mistä hän oli hakenut turvapaikkaa. Mies sai pian päätöksen tiedoksi Pasilan poliisiasemalla, hän tyypilliseen tapaan teki siitä valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen. Näin selvässä jutussa hallinto-oikeudellakaan ei kestänyt kauaa hylätä valitus. Matkajärjestelyt miehen käännyttämiseksi aloitettiin, mutta hyvin pian selvisi, että mies oli kadonnut vastaanottokeskuksesta. 

Mies etsintäkuulutettiin, tutkinnanjohtaja määräsi hänet otettavaksi säilöön käännytyspäätöksen täytäntöön panemisen turvaamiseksi. Säilöönotto ei ole sama asia kuin pidättäminen tai vangitseminen. Ulkomaalaislaki antaa poliisille oikeuden sulkea ulkomaalaisen henkilö säilöönottokeskukseen, jos on riski, että hän pyrkii estämään maasta poistamisensa.

Jokusen kuukauden poliisilta piileskelyn jälkeen mies kuitenkin ilmestyi viranomaisten tutkaan, kun hän kävi jättämässä oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella maahanmuuttovirastoon. Hän oli mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Tällä perusteella hänelle määrätyn käännytyksen täytäntöönpano kiellettiin siihen saakka, kunnes maahanmuuttovirasto on tehnyt päätöksen tässä uudessa oleskelulupa-asiassa. Mies sai toistaiseksi viettää uutta perhe-elämäänsä Kontulassa, missä hän asui puolisonsa ja tämän aikaisemmassa liitossa syntyneiden teini-ikäisten lasten kanssa.

Kuukausien päästä juttu siirtyi minun pöydälleni. Maahanmuuttovirasto oli tehnyt asiassa päätöksen, miehen oleskelulupahakemus perhesiteen perusteella hylätään ja poliisin on pantava täytäntöön aikaisempi käännytyspäätös. Maahanmuuttovirasto perusteli päätöstään hylätä oleskelulupahakemus muunmuassa niillä seikoilla, että mies ja nainen olivat tunteneet toisensa vain hyvin vähän aikaa, heillä oli yhteisenä kielenä englanti, jota nainen ei puhunut kovinkaan hyvin ja mies hyvin paksulla ja vaikeasti ymmärrettävällä Ghanan murteella. Lisäksi maahanmuuttovirasto oli kiinnittänyt huomiota pariskunnan ikäeroon, mies oli yli kolmekymmentä vuotta nuorempi kuin hänen vaimonsa. Maahanmuuttovirasto toi päätöksessään esiin myös sen, että naisella oli ollut aikaisempiakin suhteita ja avioliittoja nuorten turvapaikkaa hakemaan tulleiden miesten kanssa.

Siitä kun mies oli tullut Suomeen ja hakenut turvapaikkaa oli jo yli puolitoista vuotta aikaa. Kutsuin miehen Pasilan asemalle keskustelemaan maahanmuuttoviraston päätöksestä, sekä tulevasta käännytyksestä Barcelonaan. Mies oli harmissaan tilanteesta ja keskusteli kanssani hyvin pidättäytyvästi. Hän vakuutteli kuitenkin, että suostuu noudattamaan käännytys päätöstä ja noudattaa poliisin määräyksiä ja poistuu Suomesta vapaaehtoisesti, poliisin olisi kuitenkin järjestettävä hänelle matka, koska hänellä ei ollut rahaa. 

        - How do you feel about this deportation? Kysyin häneltä mielipidettä tulevasta käännytyksestä.            

         - If police says I have to go, then I go. But I don't have any money, you have to buy me tickets! Mies vastasi, että poliisin on järjestettävä hänen matkansa, koska hänellä ei ole rahaa.

Koska mies oli onnistunut estämään edellisen käännytysyrityksen piileskelemällä, katsoin että saattopartion olisi lähdettävä miehen matkaan varmistamaan, että käännytys onnistuu.

        - Police will arrange your flight and two constables will fly with you to Spain. Kerroin, että poliisi järjestää hänen matkansa ja saattaa hänet Espanjaan.

        - Police don't need to do that. I can fly by myself. Mies protestoi poliisisaattuetta.

        - I am afraid that because you went hiding the last time you were going to be deported, we don't trust you anymore. So police will accompany you in the flight and see that you get to the destination. Selvitin hänelle, että koska viimeksi kun häntä oltiin käännyttämässä hän piiloutui ja siksi poliisi tulee saattamaan hänet perille saakka.

Määräsin lisäksi hänet ilmoittautumaan poliisiasemalla joka toinen päivä aamupäivällä. Näin hän ei pystyisi lähtemään pakoon, tai ainakin pakeneminen pystyttäisi havaitsemaan hyvissä ajoin.

        - And for now, you have to come to Police station to report every second day before noon. If you don't, you will be apprehended. Kerroin miehelle määräyksestä ja mikäli hän ei noudata sitä, hänet tullaan ottamaan säilöön.

        - I understand. I will be here the day after tomorrow. Mies ilmoitti noudattavansa määräystä.

En vielä tässä vaiheessa kertonut miehelle tarkkaa käännytyksen päivämäärää, jotta hän ei pystyisi ennakoimaan ja piiloutumaan tai pakenemaan viime tingassa. Mies tiesi, että matka tullaan järjestämään niin pian kuin suinkin ja siihen menisi joitakin viikkoja.

Mies kävi sovitusti ilmoittautumassa. Matka oli toteutumassa reilun kolmen viikon kuluttua. Tavatessamme muistuttelin miestä, että järjestelisi asiansa Suomessa siten, että hänen olisi mahdollista lähteä. Hän vakuutteli, että aikoo noudattaa poliisin määräyksiä. Hän ei kuitenkaan kysyttäessä oikein osannut avata, kuinka on valmistautunut matkaa varten, mikä oli hieman epäilyttävää, olihan hän sentään naimisissa ja yhteisessä taloudessa asui lapsia. En pitänyt miestä luotettavana ja tulin siihen tulokseen, että mies olisi syytä ottaa säilöön. 

Kolme päivää ennen käännytyspäivää mies tuli taas ilmoittautumaan poliisiasemalle. Kutsuin hänet peremmälle kuulusteluhuoneeseen keskustelemaan käännytysasiasta. Olin ottanut mukaan tilaisuuteen kollegani, koska olin aikeissa ilmoittaa miehelle, että hänet tullaan ottamaan nyt kiinni ja viemään Metsälässä sijaitsevaan säilöönottoyksikköön. Sieltä hänet tullaan viemään saatettuna Espanjaan kolmen päivän kuluttua. Oli siis riski, että mies hermostuu tilanteesta ja ryhtyy väkivaltaiseksi tai muutoin häiriköimään ja tekemään vastarintaa.  Käytimme taktiikkana ylivoimaa, jotta miehen olisi helpompi hyväksyä kohtalonsa ja pääsisimme jos ei nyt yhteisymmärryksessä, niin ainakin ilman vastarintaa Metsälään.

        - Police will now take you into custody and escort you to Metsälä. After three days, you will be deported to Barcelona. Me and my colleague will travel with you. Kerroin miehelle, että hänet tullaan ottamaan säilöön Metsälään ja lähtö Barcelonaan on kolmen päivän kuluttua.

        - Why you take me to Metsälä? I said I will go voluntarily! Mies kommentoi tuohtuneena ja ilmaisi olevansa lähdössä Suomesta vapaaehtoisesti.

        - This is how it is. Eväsin vastaväitteet.

Säilöönottoyksikössä mies sai tavata puolisoaan, joka toi hänelle hänen matkatavaransa. Hän sai ottaa mukaansa kolme isoa matkalaukkua, koska saattopartion poliisien ei tarvinnut lastata lentokoneen ruumaan mitään.

Lähtöpäivänä olimme noutamassa miestä hyvin aikaisin aamulla, jotta kerkeäisimme hyvissä ajoin lennolle. Olimme arvioineet miehen karkaamisriskin niin suureksi, että olimme pyytäneet virka-apua lentokentän poliisipartiolta, joka tuli saattamaan meidät lentokoneeseen platan, eli lentokentän asematason kautta. Meidän ei silloin tarvinnut kulkea lentokentällä vastahakoisen ja riskialttiin käännytettävän kanssa. Ajelimme lentokentän partion "Maijan" perässä, joka johdatti meidät lentokoneemme luokse. Tilanne platalla on kriittinen. Saatettavalla henkilöllä on oiva tilaisuus päästä karkuun ja lähteä juoksemaan lentokentälle. Se pistäisi koko Helsinki-Vantaan lentoaseman täysin sekaisin ja käännytys varmuudella siirtyisi toiseen kertaan. Myös lentoaseman luottamus poliisin toimintaan lentokentällä murenisi, mikä saattaisi asettaa haasteita tuleville matkajärjestelyille. 

Seisoin poliisiauton kuljetustilan oven vierellä, käsi oven kahvalla. Meitä oli nyt paikalla viisi konstaapelia, kaksi saattopartion jäsentä, meidän kuljettajamme, sekä kaksi lentokentän partion konstaapelia. Kaikki näyttivät olevan valmiina, joten nykäisin oven auki, hieman raolleen ja katsoin sisään. Mies istui penkillä hiljaa ja katseli minua takaisin.

        - Let's go. Sanoin miehelle, että nyt mennään. - We will hold your arms until we get to the plane, there you can sit freely, if everything goes well. Kerroin, että viemme hänet käsistä pitäen koneeseen, missä hän saa istua vapaasti, jos kaikki menee hyvin.

Mies nousi ylös ja avasin auton ovea hänelle hieman lisää. Lentokentän partio nappasi hänen käsistä kiinni ja he taluttivat miestä perässäni. Jututin lentokoneen ovella seisovaa matkustamohenkilökunnan esimiestä ja esittäydyin.

        - Terve. Helsingin poliisista, konstaapeli Rajamäki. Me tultiin saattamaan tätä käännytettävää, kaikki on sujunut hyvin ja mitään ongelmia ei ole odotettavissa.

        - Hei ja kiitos. Kertokaa vain henkilökunnalle, jos tarvitsette mitään. Näytän teille teidän istumapaikkanne. Purseri vastasi ystävällisesti ja tarjosi apuaan.

Istuimme paikoillemme ja odottelimme koneessa, kun matkustamo pikkuhiljaa täyttyi matkustajista. Nytkähdimme liikkeelle aikataulun mukaisesti. Lentoemot pitivät tutun turvallisuusnäytöksensä turvavöiden kiinnittämisestä ja pelastusliivien käyttämisestä. Kone pääsi vihdoin kiitoradan päähän ja aloitti kiihdytyksen. Renkaat nousivat ilmaan ja nyt viimein saimme huokaista helpotuksesta, kone ei enää kääntyisi takaisin, vaikka käännytettävä tekisi mitä. 

Katselin ikkunasta alla leijailevia pilviä, jotka peittivät alleen pieniä kyliä, joita oli levällään pitkin mannerta. Mietin itsekseni, moneskohan kerta tämäkin oli, kun olen järjestänyt vastaavan Dublin-tapauksen takaisin lähtöruutuun.

Miehen hiljaisuutta oli kestänyt pitkälti toista tuntia kun hän viimein tuhahti ja turhautuneena aloitti englannin kielellä valituksensa. Hän oli pettynyt, että hänet oli käännytetty vaikka hänellä oli suomalainen vaimo. Hän tuohtui entisestään kertoessaan, että hänellä on afrikkalaisia ystäviä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin hän. He ovat kuitenkin saaneet luvan olla Suomessa, koska ovat naimisissa. Hänen ystävillään on lapsia ja he ovat siksi saaneet oleskeluluvan. Lopulta mies vielä tiuskaisi, että se on epäreilua, koska miehen oma vaimo on niin vanha, ettei hän ei enää pysty tulemaan raskaaksi!

Kirjoitan asioista, joista olisi helpompi vaieta. 

En siksi, että haluaisin provosoida – vaan siksi, että niin harva uskaltaa puhua niistä. 

Totuus pitäisi aina voida sanoa ääneen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta hiljaisuus ei suojele ketään – ainoastaan ongelmaa. 

Jos haluat tukea sitä, että joku uskaltaa kirjoittaa vaikeista aiheista, voit tarjota ahkeruuskahvin – eli pienen lahjoituksen blogille: 

https://ko-fi.com/srajam