Lento, josta ei voi kieltäytyä – tositarina karkotuksesta Somaliaan

Karkoitus on monimutkainen prosessi, joka voi kestää vuosia. Oikeusasteet usein korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka käsittelevät asian, minkä jälkeen se on pantava täytäntöön. Jos karkoitettava ei suostu poistumaan, poliisi vie hänet vastaanottavaan maahan.

Somaliaan karkoitusta vältellyt nuori mies oli jäänyt poliisin haaviin. Mies oli muuttanut Suomeen lapsena. Hän oli alkanut käyttämään päihteitä ja siitä seurauksena tekemään rikoksia. Rikostuomioiden suuri määrä oli lopulta johtanut oleskeluoikeuden perumiseen ja karkoittamispäätöksen tekemiseen. Hän oli toimillaan aktiivisesti pyrkinyt estämään karkoituspäätöksen täytäntöönpanoa ja välttelemään poliisia. Siitä syystä hänet otettiin kiinni ja vietiin Helsingin Metsälässä sijaitsevaan säilöönottoyksikköön odottamaan karkoituksen täytäntöönpanoa.

Aloin heti järjestelemään miehen matkaa. Matka päätettiin suorittaa poliisin saattamana, koska mies oli tehnyt selväksi yrittävänsä vastustaa maasta poistoa kaikin mahdollisin keinoin. Matkajärjestelyissä kestää. Palautus on sovittava Somalian viranomaisten kanssa, järjesteltävä lennot, saatava lentoyhtiöiltä hyväksyntä käyttää heidän palveluitaan, tehtävä virka-apupyyntöjä lentokentän poliisille, tiedoitettava välilaskumaiden lentokenttien viranomaisia, varattava hotelleja, ym. loputonta paperisotaa. 

Karkoitettavalla on oikeus käyttää lakimiestä asioidensa hoitamiseen. Nytkin miehellä oli lakimies, joka karkoitusta edeltävänä päivänä välitti poliisille tiedon siitä, että mies haluaa hakea Suomesta turvapaikkaa. Tämä tarkoitti sitä, että karkoitustoimet on keskeytettävä, matka ja järjestelyt lopetettava ja miehen turvapaikkahakemus on otettava vastaan ja odotettava maahanmuuttoviraston päätöstä asiassa. Päätöksen teossa ei kestänyt kauaa, hakemus oli ilmeisen perusteeton, hän oli useissa aikaisemmissa turvapaikkahakemuksissaan ilmoittanut samoja perusteita, jotka oli jo silloin hylätty. Oli myös täysin selvää että hän haki turvapaikkaa tarkoituksenaan ainoastaan estää karkoitus. Hän onnistui kuitenkin saamaan itselleen muutaman viikon lisäaikaa oleskella Suomessa, vaikkakin vapautensa menettäneenä.

Kun matkaan lopulta päästiin, mies oli käyttänyt kaikki oljenkortensa. Hän oli hyväksynyt tilanteen ja toimi yhteistyössä poliisin kanssa. Matka Helsingistä Mogadishuun kesti pitkälle toista vuorokautta. Lennolla mies kertoili tarinoitaan ja kuinka oli ollut pari vuotta aikaisemmin käymässä Somaliassa tapaamassa sukulaisia isänsä kanssa. Isä oli kuitenkin palannut yksin Suomeen. Hän oli jättänyt poikansa Somaliaan, koska halusi että tämä lopettaisi huumeiden käytön. Isä ei suvainnut poikansa käytöstä Suomessa ja ajatteli, että pojan huumekoukun ylläpidosta tulisi mahdotonta Mogadishussa.

Mies oli viettänyt aikansa Mogadishun-sukulaisten luona, kun kaipuu takaisin Suomeen oli kasvanut vastustamattoman suureksi. Mogadishusta ei vain löytynyt verrokkia Helsingin lähiöille, ostoskeskuksille ja metroasemille. Hän alkoi etsimään salakuljettajaa, joka avustaisi hänet Eurooppaan. Mies lähti Somaliasta naapruimaahan Etiopiaan, jossa asuu suuri somali-vähemmistö. Pääkaupungista Addis-Abebasta hän oli löytänyt muiden Eurooppaan pyrkivien somalien ryhmän. He maksoivat salakuljettajille, jotka avustivat heidät Afrikan läpi Espanjaan, sieltä miehen oli helppo matkustella Suomeen. Suomessa hän oli etsiytynyt Helsinkiin ja löytänyt puistoissa aikaaviettävien vanhojen päihteidenkättäjäkaveriensa porukat. Parin kuukauden laitapuolenkulkijan elämän seurauksena hän oli ajautunut tekemisiin poliisipartion kanssa, joka oli todennut hänellä olevan maahantulokielto Suomeen ja koko Euroopan unioniin! Ja siitä matka Metsälän kautta takaisin Mogadishuun oli alkanut.

Mogadishun lentokenttä on pieni, sen toimintaa tukee YK. Meitä oli vastassa Somalialaiset virkamiehet, sekä miehen sukulaispariskunta. Mies luovutettiin heille lyhyin saatesanoin, koska paluulentoon oli vain tunti aikaa ja seuraava kone tulisi vasta seuraavana päivänä.

Joskus urani aikana unettomuus on aiheuttanut aistiharhoja ja niin vaikutti käyvän nytkin, kun passintarkastusjonossa seistessäni Mogadishun lentokentällä alkoi kuulua Suomen kieltä! Käännyin katsomaan ja näin iloisen paikallisen vilkuttavan ja huutavan "oletteko Suomesta?" Vastasin varovaisesti "kyllä" ja "mitäs sinä täällä teet?". Muutkin partion jäsenet liittyivät keskusteluun. Somalimies kertoi asuneensa Suomessa, arvanneensa meidät suomalaisiksi Halti-merkkisestä repusta, eikä enää vaikuttanut hallusinaatiolta.

Olisi ollut mukava jutella enemmän, mutta paluulento oli lähdössä!

Kirjoitan asioista, joista olisi helpompi vaieta. 

En siksi, että haluaisin provosoida – vaan siksi, että niin harva uskaltaa puhua niistä. 

Totuus pitäisi aina voida sanoa ääneen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta hiljaisuus ei suojele ketään – ainoastaan ongelmaa. 

Jos haluat tukea sitä, että joku uskaltaa kirjoittaa vaikeista aiheista, voit tarjota ahkeruuskahvin – eli pienen lahjoituksen blogille: 

https://ko-fi.com/srajam