Turvapaikkakaaos 2015: väsyneet poliisit, rahaa pöydällä ja kysymys – lahjus vai kohteliaisuus?

Pasilan poliisiasemalle saapuu tasaisesti ihmisiä eri puolilta maailmaa hakemaan turvapaikkaa mitä erilaisemmin perustein. Poliisin tehtävä on rekisteröidä ja ottaa vastaan turvapaikkahakemukset maahanmuuttoviraston päätöksentekoa varten. Ihmisiä saapuu tyypillisesti satunnaisesti silloin tällöin, välillä ilmenee myös selkeitä trendejä ja tietyistä maista alkaa yllättäen saapua normaalia enemmän ihmisiä. Hakijoita haastatellessa samankaltaiset tarinat ja teemat alkavat toistaa itseään. Mullistukset maailmalla näkyvät Pasilanraitolla.

Kesällä 2015 turvapaikanhakijoiden määrät olivat selkeästi lisääntyneet, ja sen huomasi tavallinen konstaapeli työmäärässään. Varsinkin Irakista tulevien hakijoiden määrä oli selkeästi normaalia suurempi. Syksyä kohti irakilaisten hakijoiden määrä lisääntyi valtavasti. Hakijoita tuli päivä päivältä enemmän, eikä hakemuksia ollut enää mahdollista vastaanottaa siihen tahtiin, kun niitä jätettiin. Tilanne alkoi kriisiytyä. Poliisissa jouduttiin ottamaan käyttöön poikkeuksellisia toimia, konstaapelin kohdalla se tarkoitti etuoikeutta tehdä töitä  kellon ympäri, auringon noususta myöhäiseen yöhön saakka, kotona käytiin välillä vain nukkumassa. Urakoinnin pullonkaulaa kiristi työaikalainsäädäntö ja vuorokauden rajalliset 24 tuntia.

Turvapaikka tarkoittaa yksinkertaisesti Suomeen myönnettyä oleskelulupaa sillä perusteella, että
henkilöllä ei oman turvallisuutensa vuoksi ole mahdollisuutta oleskella kotimaassaan. Poliisin tehtävänä on ottaa turvapaikkahakemukset vastaan. Hakemus otetaan vastaan kaikilta ihmisiltä, jotka ilmoittavat haluavansa hakea turvapaikkaa ja jotka eivät ole Suomen kansalaisia tai joilla ei ole pysyvää oleskelulupaa Suomeen. Poliisi rekisteröi turvapaikkahakemuksen jättäneen henkilön hänen mukanaan tuomien asiakirjojen tai niiden puuttuessa hänen kertomiensa tietojen perusteella. Hänen tuntomerkkinsä rekisteröidään, hänet haastatellaan ja hänen kertomansa turvapaikkahakemuksen perusteet kirjataan maahanmuuttoviraston varsinaista turvapaikkatutkintaa varten. Lisäksi poliisi selvittää, mitä tietoja hakijasta on saatavissa kansainvälisistä rekistereistä hänen asiakirjojensa, henkilötietojensa sekä sormenjälkiensä avulla. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi oleskeluluvat, viisumit, turvapaikkahakemukset, maahantulokiellot sekä etsintäkuulutukset. Tiedoilla pyritään saamaan varmuutta hakijan henkilöllisyyteen sekä hänen hakemuksensa edellytyksiin ja todenmukaisuuteen. Poliisi ottaa myös kiinni etsintäkuulutettuja rikoksentekijöitä, jotka pyrkivät välttelemään seuraamuksia toisissa valtioissa tekemistään rikoksista hakemalla turvapaikkaperusteista oleskelulupaa Suomesta. Rekisteröintivaiheessa pyritään selvittämään myös hakijan varallisuus ja tarve sosiaalipalveluille, käytännössä hänen hallussaan olevat rahat lasketaan. Tämän jälkeen hakemus siirtyy maahanmuuttoviraston käsittelyyn, ja hakemuksen jättäneestä ihmisestä tulee turvapaikanhakija. Hänelle myönnetään oikeus oleilla Suomessa hakemuksen käsittelyn ajan, ja hänelle tulee oikeus majoittua hänelle osoitettuun vastaanottokeskukseen ja saada sosiaalipalveluita.

Syksyllä 2015 Pasilanraitiolle vyöryi joka aamu massoittain ihmisiä jättämään turvapaikkahakemuksia. Pääasiassa Irakista saapuneita miehiä pyöri poliisiaseman edustalla satoja, ja heitä tuli päivittäin lisää; poliisiaseman yleisötilat olivat tupaten täynnä. Väenpaljous veti paikalle myös uteliaita sivustaseuraajia. Erilaisten järjestöjen edustajia tuli tarjoamaan apuaan, jotkut kuljettamaan hakijoita vastaanottokeskuksiin, toiset toivat kahvia ja mehua. Toimittajia saapui TV-kameroineen tivaamaan haastatteluja, ja poliitikkoja näyttämään naamaansa ja esiintymään. Normaalisti jäykkä ja järjestelmällinen byrokratian linnake värähteli itämaista basaaritunnelmaa. Hiljaiset ja järjestelmälliset jonot puolentoistametrin turvaväleillä olivat enää kaiku menneisyydestä virkamiehen muotomääräisessä sielussa.

Jos turvapaikkaa saapui hakemaan lapsiperheitä, lapsia tai muutoin haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, heidän asiointiaan pyrittiin priorisoimaan. Eräs irakilainen perhe oli ottanut myös isovanhempansa mukaan. Kaikki hakijat, lapsia lukuun ottamatta, haastateltiin erikseen, ja jokaisesta tehtiin oma ilmoitus. Perheen isoäidin ollessa vuorossa hän kertoili tarinansa, kuinka hän on perheensä mukana matkustanut salakuljettajien avustuksella Turkista johonkin Kreikan saareen. Kreikkalaiset olivat vieneet heidät Ateenaan turvapaikanhakijoiden leirille, mistä he poistuivat ja matkustivat tyypillisiä reittejä Unkariin, Itävaltaan, Saksaan ja Ruotsiin ja edelleen Suomeen, välillä kuorma-autojen kyydissä, välillä junilla ja busseilla. Sama reitti, joka joitakin poikkeuksia lukuunottamatta toistui jokaisen hakijan kertomuksessa.

Haastattelun päätteeksi tarkastin isoäidin hallussa olleet tavarat. Hän seurasi tarkkana, kun löysin hänen laukustaan tukun Irakin dinaareja ja laskin setelit hänen edessään. Kun kaikki oli valmista, pyysin tulkin välityksellä häntä ottamaan tavarat mukaansa ja siirtymään takaisin aulaan odottamaan. Hän keräili laukkunsa ja oli poistumassa huoneesta, mutta oli jättänyt setelinipun työpöydälle. Pysäytin hänet ovella ja pyysin tulkkia muistuttamaan rouvaa ottamaan myös rahat. Rouva palasi varovaisesti huoneeseen ja alkoi epäröiden hitaasti kerätä seteleitä pöydältä. Hän laittoi rahatukun taskuunsa, mutta pöydälle oli jäänyt muutama seteli. Tulkki käänsi rouvan sanovan, että nämä rahat eivät ole hänen. Erikoista, sillä eivät ne mistään muualtakaan olleet voineet pöydälleni ilmestyä! Rouvakin piti tilannetta kummallisena. Asiasta keskusteltiin ja väiteltiin, kunnes rouva suutuksissaan poistui huoneesta ja tiuski, että ei tiedä tosiaankaan tiedä rahoista mitään.

Pöydälle oli jäänyt 6750 dinaaria, muutaman euron verran. Vaikutti siltä, että minut oli lahjottu!

Kirjoitan asioista, joista olisi helpompi vaieta. 

En siksi, että haluaisin provosoida – vaan siksi, että niin harva uskaltaa puhua niistä. 

Totuus pitäisi aina voida sanoa ääneen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta hiljaisuus ei suojele ketään – ainoastaan ongelmaa. 

Jos haluat tukea sitä, että joku uskaltaa kirjoittaa vaikeista aiheista, voit tarjota ahkeruuskahvin – eli pienen lahjoituksen blogille: 

https://ko-fi.com/srajam